Haavikon rahat III

Tämä postaus on suoraa jatkoa edellisiin, joten jos rahateema kiinnostaa niin kannattaa aloittaa niistä. Käsittelyssä on siis edelleen Haavikon Kaksikymmentä ja yksi, joka on enimmäkseen eeppistä runoa sisältävä kokoelma, kirjoitettu aikana jolloin eeppisen runon on moneen kertaan sanottu jo kuolleen lajina. Kaksikymmentä ja yksi –kokoelman jälkeen tätäkin väittämää pitää vähän tarkistaa. En muista Suomen kirjallisuudesta vastaavaa esimerkkiä […]

Haavikon rahat II

Nämä Haavikko-postaukset ovat pohjatyötä artikkelia varten, jota olen tekemässä Haavikon Kaksikymmentä ja yksi (1974) –runoelmasta. (Pahoittelen, että runojen typografiset asettelut eivät ole mitä pitäisi; en saa sisennyksiä näkymään oikein, säejako on kuitenkin kohdillaan.) Kutsun teosta runoelmaksi siksi, että Kaksikymmentä ja yksi on eeppisen runoelman kehystä ja ideaa hyväksi käyttävä kokoelma, jossa vuorottelevat pitkät kertovat jaksot […]

Haavikon rahat

Raha muistetaan usein mainita Paavo Haavikon yhteydessä. Haavikko oli, kuten tunnettua, harvinainen yhdistelmä: kirjailija, liikemies, kustannuspäällikkö ja kustantamon omistaja, metsänomistaja, valtaapitävien ystävä ja vallan kriitikko sekä julkinen väittelijä vähän asiassa kuin asiassa. Haavikko oli täynnä paradokseja ja juuri siksi niin kiehtova tapaus jo henkilönä, tuotannosta nyt puhumattakaan. Hän oli taiteilijana ja keskustelijana riippumaton, koska hänellä […]

Tervehdys

Aivan ensiksi täytyy sanoa, että tällä blogilla ei ole mitään tekemistä tulevaisuudentutkimuksen kanssa. Otin vain otsikon heikkoja signaaleja käyttöön, koska minua viehätti erityisesti eräs termin määritelmistä: heikko signaali on pieni yksittäinen outo tapahtuma, jolla ei ole suurta merkitystä. Tulevaisuudentutkijat etsivät näitä signaaleja yrittäessään kartoittaa kehityksen suuntaa; heikko signaali ei siis itsessään merkitse mitään, mutta tarpeeksi […]