Haavikon rahat III

Tämä postaus on suoraa jatkoa edellisiin, joten jos rahateema kiinnostaa niin kannattaa aloittaa niistä. Käsittelyssä on siis edelleen Haavikon Kaksikymmentä ja yksi, joka on enimmäkseen eeppistä runoa sisältävä kokoelma, kirjoitettu aikana jolloin eeppisen runon on moneen kertaan sanottu jo kuolleen lajina. Kaksikymmentä ja yksi –kokoelman jälkeen tätäkin väittämää pitää vähän tarkistaa. En muista Suomen kirjallisuudesta vastaavaa esimerkkiä […]