Luettua: Joyce, Ulysses, luvut 1-6 ja 9

Liityin suomentaja Leevi Lehdon pitämään Ulysses-lukupiiriin, jonka tarkoituksena on käydä neljässä viikossa läpi Joycen mittava romaani. Lehdon lukupiiri ei etene luku luvulta vaan päähenkilöiden ja teemojen mukaan, joten ensin käsittelyssä olivat Stephen Dedalusta käsittelevät luvut, sitten Leopold Bloomia, jne. Koska valitettavasti muutakin luettavaa on, niin olen nyt aikataulusta jo jäljessä ja vasta romaanin alkupuolella. Joitain kommentteja jo luetusta seuraavassa:

  • Ne alaviitteet: aluksi luin uskollisesti kaikki alaviitteet, mikä teki lukemisesta melko nykivää. Sittemmin luovuin tästä, ja nykyään katson viitteitä vasta silloin, jos jostakin tekstikohdasta eteenpäin pääseminen tuntuu sitä vaativan, ei muutoin. Lehdon viitekäytäntö on erittäin perusteellinen: siellä on selitetty KAIKKI vieraskieliset ilmaukset, romaanin sivuhenkilöiden vastineet Joycen elämässä, paikannimet ja muut erisnimet, viittaukset Odysseus-myyttiin, muut kirjallisuusviitteet (joita ei ole ihan vähän), sanojen symboliset merkitykset, romaanin sisäiset ristiinviittaukset, ym. ym.
  • Alaviitteet kuljettavat tekstissä koko ajan mukana toisia tasoja, ja siksi huomautinkin lukupiirissä, että Ulysseksen lukeminen ei ole lineaarista, vaan muistuttaa minusta jossain mielessä nettilukemista. Esteettisenä kokemuksena Ulysses rinnastuu minulla joskus näkemääni Peter Greenawayn loistavaan Inferno-televisiosarjaan, jossa Danten Jumalaisen näytelmän ensimmäisen osan muodostavat helvettirunot on dramatisoitu televisiolle ja ennen kaikkea varustettu erilaisilla tutkijakommenteilla, jotka koko ajan seuraavat runoa. Tällöin runoista ja niiden kommentaareista muodostuu oma uusi kokonaisuutensa, joka avaa tekstiä paljon enemmän kuin pelkkä läpiluku. Oheinen linkki avautuu vain televisiosarjan esittelyyn, itse osia ei valitettavasti ole saatavilla.
  • Koska olen lukenut Saarikosken käännöksen harppoen joskus parikymmentä vuotta sitten, niin perustellusti voi sanoa, että käsissä on nyt kokonaan toinen kirja. Mukava aloittaa alusta kirjan kanssa, jonka luuli tunteneensa.
  • Huomaan lukemisen kuluessa, että en juurikaan piittaa Joycen laatimista merkityssuhdeverkostoista: siis siitä, että jokaisessa luvussa kirjailija on tietoisesti nostanut esiin joitakin motiiveja (värit, ihmisruumiin osat, Odysseus-viittaukset), joten ne mielessä pitäen romaanin lukukokemusta jäsentäisi siten jonkinlainen kehikko. En oikein vielä usko tämän metodin toimivuuteen, vaan kahlaan tekstivirrassa kuten uimari matalassa rannassa, ja yritän ottaa kiinni siitä mistä saan.
Mainokset

3 kommenttia artikkelissa “Luettua: Joyce, Ulysses, luvut 1-6 ja 9

  1. Totta. En päässyt postauksessani itse asiassa kynnystä pitemmälle eli päässyt sanomaan sisällöstä vielä mitään. Ulysseksen kohdalla ensimmäinen minkä kohtaa on itse lukemisen epätavallisuus. Tätä kirjaa on hankala kuluttaa samassa mielessä kuin ihmiset ”ahmivat” dekkareita tai noita ns. lukuromaaneja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s